Pyrre näin vaaleanpunaisten lasien läpi analysoituna...


Pyreneittenkoira on ilmoittava laumanvartija, se on alkukantainen ja hyvin itsenäinen laumanvartija. Se on luonteeltaan mitä rakastavin perhettään kohtaan, ja vieraita kohti usein välinpitämätön. Se on parhaimmillaan arvonsa tunteva rauhaa rakastava perheensä suojelija ja laumansa vartija.

 

Pyrre usein omaa vahvan luonteen joka vaatii hyvin paljon ymmärrystä kuin johdonmukaisuutta omistajaltaan sen kasvaessa. Pyreneittenkoira on laumanvartija ja vaikka se sopeutuu helposti usein perhekoiraksi, se on jalostettu kuitenkin vuosisatojen ajan toimimaan työkoirana.

Pyreneittenkoirien terveydestä...

Pyreneittenkoira on suhteellisen perusterve alkukantainen rotu. Sen keskimääräinen elinikä on 10-12 vuotta.

 

Rodussa ilmenee seuraavia terveysongelmia kuten Entropium, Osteosarkooma, Osteochondrosis Dissecans (OCD), iho-ongelmia, allergiaa, kaihi, chondrodysplasia, ja kasvukipuna ilmenevää panosteiittia. Rodussa  myös lonkkavikaa (canine hip dysplasia CHD) kuin patellaluxaatiota (polven sijaltaanmeno). Suomessa on myös yksittäisiä tapauksia vatsalaukunkiertymään kuolleista ja operoiduista koirista.

 

Yläpuolella oleva kuva aukeaa painamalla sitä hiirellä, leikelty kuva kollaasi Kennelliiton sivujen terveystilastoista, linkki:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveystilastot.aspx?R=137&Lang=fi

 

 

Pyreneittenkoirasta kiinnostuneille...

Suosittelen jokaiselle pyreneittenkoiraa harkitsevalle, tutkailkaa netti sivuja, etsikää tietoa, sillä vaikka nämä ovatkin parhaimillaan rauhallisia, rakastavaisia ja kuvan kauniita jaloja eläimiä. Päätyvät ne "täydellisyyteensä" pitkän koulutuksen ja kasvattamisen tuloksena.

 

Ilmoittavana vahtina, ne eivät omasta mielestäni sovellu kerrostaloon, yksilöitä on erikseen ja paljon perheestä kiinni minne rotu sopii. Itselläni on yksi kasvatti kerrostalossa ja useampi taajamaassa, kuitenkin kyseisillä perheillä selkeä suunnitelma liikuttaa ja purkaa energiaa muintavoin jos koira ei pääse toteuttamaan itseään kotona, se tehdään koirapuistossa ja lenkeillä. Varsinkin kasvaessa juniorista saattaa tulla hyvinkin omaa reviiriään vahtiva tylsistyessään kotona, tai saattaa kasvaessa vain rakastaa omaa ääntään kuten meidän ensimmäinen rakkautemme Luna. Mutta samaan hengenvetoon myönnän itse olevani laumanvartijan "laumaleimautumis" vietin vahva uskoja, ja täten itse koen että koiralle on usein elämän tilanteen muuttuessa helpompi muuttaa mukana minne tahansa kuin vaihtaa kotia. Minulla on tästäkin kasvateissani ollut vahvistavia kokemuksia.

 

Koirat sopeutuvat yllättäviin olosuhteisiin kun niillä on oman laumansa tuki ja turva ja tarpeeksi aktiviteettia, toki kaikki ei totu eikä sopeudu jolloin on koiralle armeliaampaa etsiä kasvattajan kanssa yhteistyöllä uusi koti tai muuttaa väljemmille vesille jos mahdollista. 

 

Pyrren kasvua pennusta teini-iän läpi...

Ensimmäinen ehdoton pennulle opetettava asia on yksin jääminen, aivan ensimmäisestä viikosta lähtien pitää totuttaa koira jäämään yksin sinne alueelle minne sen toivotte jäävän yksin ollessaan, oli sitten koiraportin takana tai tarhassa, koska pyreneittenkoira laumanvartijana on jalostettu sitoutumaan laumaansa vahvasti ja tämä huomaamattomasti saattaa muuttua eroahdistukseksi jos pennun yksin olemiseen (tai koiralauman kanssa jäämiseen joiden kanssa asuu) ei tartuta heti alusta alkaen. Päivittäinen toisto ensimmäisten viikkojen aikana tuo usein tulosta tulevaisuudelle.

 

Pyrre syntyessään on mitä suloisin valkea pallero, luovutusikäisenä sydäntä sulattava nalle vauva—mutta on tärkeätä muistaa että siitä kasvaa iso itsensä tunteva lauman vartiointiin alkuperäisesti jalostettu koira. Mikäli et halua että aikuinen parhaimillaan 60kg uros esimerkiksi hyppii innoissaan sinut kumoon joka kerta kun saavutte kotiin, älä anna pennunkaan. Jos et halua että 40kg narttu istuu ruokapöydän vieressä kuola valuen tai pahimmillaan kuono kiinni lautasessa—älä anna pennulle ikinä ruokapöydästä.

 

 

Tasainen ja valvottu ruokinta ohjeiden mukaan, hoito-ohjeiden ja toimenpiteiden harjoittaminen ihan pennusta asti on tärkeätä ettei tarvitse 70cm korkean neitokaisen kanssa painia joka kynnen leikkuu. En voi painottaa tarpeeksi kuinka tärkeätä sosialistaminen on koiran pennulle. Habituonti on hienosto sana uusiin paikkoihin ja esineisiin tutustuttamiselle, joka on myös tärkeätä harjoittaa positiivisin kokemuksin että mahdolliset kauppakeskus käynnit, eläinlääkärit tai yö hoidot onnistuvat ilman suurempia ongelmia.

 

Sosialisointi on siis eläviin totuttamista. Vieraat ihmiset, koirat, kanit, kissat ja hevoset kuin paremman puutteessa naapurin kanakin sopii tähän käyttö tarkoitukseen. Määrä ei tarvitse olla valtava, kunhan pentu saa jatkaa niitä hyvien kokemusten saamista lähdettyään meiltä. Muistakaa että vaikka ei teillä lapsia nyt olisikaan, on hyvä pitää lapsiin kosketus kävelemällä puistoissa pyytämällä tuttuja perheitä kahville, pienetkin kosketukset riittävät usein helpottamaan vuosienkin päästä mahdollisesti tulevaa perheen lisäyksen ilmestymistä. Sosialisoinnin ylläpito on hyvä mennä läpi elämän. Mitä enempi koira on perheen toiminnassa ja arjessa mukana, sen helpompi sen kanssa on toimia arjessa.

 

Juniori usein kasvaessaan törmää mörkö vaiheeseen—tällöin ei sosialisoinnin määrä ole niin tärkeä vain se laatu. Mitä vähempi itse signaloitte koiralle kun koira säikähtää, sen nopeammin se huomaa ettei mitään kummempaa olekaan menossa kun ei johtajakaan pelästynyt tai huomioi koko asiaa (oli kyseessä sitten sumutorvi taikka tuulessa pyörivä muovipussi).  Jos lähdet hösäämään ja huomioimaan ns.normaalia asiaa muuttuu se koiran silmissä helposti päähuomioksi ja pahimillaan pelottavaksi.

 

Usein junnu ikäinen saattaa unohtaa myös kaikki helpoimmatkin käskyt kuin muutkin elämän itsestäänselvyydet. Pitää myöntää että vaikka meillä lähin naapuri asui Porvoossa 150m päässä, tuntui matka hetkittäin kovinkin lyhyeltä Luna neidin kasvaessa ja omaa ääntään ihaillessa. Kuitenkin pitkän hermon ja suuren opiskelun avulla meidän ensimmäisestä neitoisesta tuli maailmaakin ihanampi valkoinen turriainen joka on perhettään kuin yleisesti lapsiakin kohtaan maailman lempein koira. Yksilöitä toki ovat kaikki, ja tässä rodussa kuin muissakin, en voi painottaa tarpeeksi että pentu on hyvä sosialistaa kaikkeen mahdolliseen mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan, sillä liian sosialistettua pyrreä en ole vielä nähnyt.

 

Tietysti tämän sanoen pitää mennä pennun / juniorin ehdoilla, eli ei kannata pentua raahata joka paikkaan mukaan sillä se kaipaa myös lepoa ja oman kodin rauhaa. Yhtä tärkeätä on opettaa pentu jo pienestä asti jäämään yksin kotiin, sillä lauma leimautuminen on vahva laumanvartijoilla ihan yleisestikkin, ja eroahdistus ei ole tällä rodulla sen yllättävämpi ilmiö kuin pikku koirillakaan.

 

Aikuisiästä vanhuuteen...

Pyreneittenkoira nartut usein saavuttavat ”aikuis kokonsa” 1½ - 2 vuoden iässä, jotkut nopeammin jotkut hitaammin. Urokset kasvavat korkeuteensa samoihin aikoihin aikoihin mutta lihasmassa ja luonne kasvavat helposti 4-5 ikävuoteen asti. Parhaimillaan rotu on vasta 3-4 ikävuoden saavutettuansa jolloin olisi kaikista kauneimillansa. Pitää muistaa että pyrre on ISO rotu, sen kuuluu kasvaa ja valmistua hitaasti.  Pyrre on alkukantaisena rotuna säilynyt suhteellisen terveenä, toki kuten muissakin isoissa roduissa lonkka vikoja löytyy, kuin muitakin sairauksia. Kyynäret ja polvet ovat myös tiedettävästi pyrreillä esiintyviä vikoja. Epilepsiaa on myös ollut joissain mutta onneksi suhteellisen harvinaista on siihen törmätä. Jalostuksellisen näkökannan ja rodun eduksi olisi että mahdollisimman moni pentu ostaja kuvauttaisi ainakin lonkat, kyynärät ja polvet jotta saisi selville paremmin rodun terveys kantaa.  Itse kannatan tähän toimintaan sillä se antaa myös mielenrauhan. Usealla kasvattajalla onkin valveutuneita kasvattien omistajia, toivon itsekin saavani niitä. Pyreneittenkoira on isoksi koiraksi suhteellisen pitkäikäinen. Kasvattajan tavoitteena on suojella ja ylläpitää tätä rotua mahdollisimman terveenä ja pitkäikäisenä joten tutkimustulokset ovat tärkeitä rodun kannalta. Kasvattajana itselläni on tarkoitus pyrkiä kasvattamaan rodunomaisia terveitä perheenjäseniä ja työkoiria. Omista kasvatus tavoitteistani voit lukea enemmän "Esittely" osiossa.

 

Pyreneittenkoira viihtyy ulkona paljon, muttei missään nimessä sovellu puhtaasti tarhakoiraksi. Sen paikka ei ole pihan takana aitauksessa sillä yhtälailla se rakastaa elää perheensä mukana arjessa, maata sohvalla oman perheenpään kainalossa nokka tuhisten päivän ulkona vahtimisilta. Tästä syystä myynkin koirat vain perheen jäseniksi. Varsinkin vanhetessa pyrre muiden rotujen tavalla kaipaa lämpöä ja pehmeyttä torkkuessaan ja vietellessään eläkepäiviään.

 

 

Koetko pyrren kiinnostavan sinua rotuna...

Rotumääritelmässä löydät enemmän tietoa pyreneittenkoirasta rotuna, Suomen Pyreneläiset ry kuin Pyreneittenkoirat ry molemmat tarjoavat tiedon täytteiset sivut kuin monta asiantuntijaa ja ystävällistä kasvattajaa jolta kysellä enempi meidän ohella. Itse olen saanut valtavan määrän tukea ja tietoa monelta rodun kasvattajalta ja voin myöntää oppineeni heiltä paljon. 

 

Laumanvartijakoirat kirja on myös ehdoton luettava mielestäni. Rauhoittavat signaalit on toinen kirja jonka suosittelen lukemaan. Pyreneittenkoiran historiasta on monta kirjaa Englanniksi ja muutama niistä eksynyt omalle hyllylleni. Olen todennut että useamman koiran laumassa elävän koiran kasvatus on hieman erilaista kuin ensimmäisen, ja koirien keskeisestä viestinnästä oppii paljon omaan käyttäytymiseen hyödyllisiä malleja.

 

Suosittelen ajanvuoksi lukemaan jo hieman vanhemman artikkelin joka kattaa mukavasti pyreneittenkoirista ja sen Suomessa olleista kasvattajista tekstiä. TÄSTÄ!

 

Contact us:

www.facebook.com/mountainspearlkennel   mountainspearl.kennel@gmail.com   www.mountainspearl.com  +358451277610